The Closure

Postaus jonka kirjoittamista oon vältellyt jo lähes kuukauden. Tässä mä nyt kuitenkin olen 320 päivää myöhemmin. Tässä vielä päällimmäiset fiilikset viimeiseltä vuodelta; mä olen pelännyt niin paljon että vatsa on ollut ihan solmussa, mutta samalla myös tuntenut itseni maailman rohkeimmaksi ihmiseksi. Mä olen itkenyt niin paljon että on tuntunut pahalta, mutta samalla myös nauranut niin että on tuntunut kaksi kertaa pahemmalta. Mä oon rakastanut, ikävöinyt ja epäröinyt. Mä toteutin huomaamattani yhden suurimmista unelmistani. Mä olin elossa.

Oon jo useamman viikon pohtinu miks mun on ollu niin vaikeeta kirjoittaa tämä viimeinen postaus. Ainoa järkevä lopputulos, jonka oon saavuttanut on se että en ole ollut valmis päättämään mun vuotta ihan vielä. Tosiasia on kuitenkin se, että mä en koskaan tule olemaan täysin valmis päättämään tätä. Toisaalta ei 10 kuukauden aikana saavutettua täysin uutta perhettä,ystäviä ja elämää voi noin vain saattaa päätökseensä.  Vaikka mitä tekisi niin asiat jää keskeneräisiksi ja epävalmiiksi. Keskeneräisyydestä ja epävalmiudesta huolimatta mun on nyt vaan päästettävä irti. On aika lopettaa tää luku mun elämässä ja kurkistaa mitä seuraava tuo tullessaan. Mä olen valmis!

Haluan vielä kiittää ihan jokaista, joka mahdollisti mulle tän vuoden. Päällimmäisenä tietysti äitiä ja iskää, sekä mun ihania ystäviä Suomessa. On ihana olla taas teidän kanssa kotona!!

 And in case anyone from America is reading this… I just wanna thank the whole community of Viola. Couldn’t have had any better place to stay! Y’all made my year unforgettable and I’m missing my American home and friends like crazy. Y’all are so amazing and I can’t thank enough for what y’all did for me and Laura last year! Like Emily once said “Goodbyes are not the end, it just means i’ll miss you until we see again”

with love,

your finnish foreigner

Prom 2k16

Perjantaina 16.4. vietettiin vähintaan yhtä mun vaihtovuoden odotetuimmista tapahtumista; Promia. Jo hyvissä ajoin ennen Promia alettiin juniorluokan kanssa suunnittelemaan mahdollista teemaa ja koristeluita. Prom-viikolla meininki alkoi muistuttamaan todellista kaaosta ja monen iltana jäätiin vielä softball pelien jälkeen koristelemaan meidän juhlatilaa. Perjantaiaamuna saatiin viimeisetkin koristeet valmiiksi ja pöydät paikoilleen. Vaikka itse sanonkin, niin meidän juhlatilasta tuli kyllä tosi hieno! Itse juhlan valmistelemisen lisäksi piti tietysti itsekin valmistautua tähän kauan odotettuun prinsessapäivään. Mekko mulle oli hankittu jo hyvissä ajoin, samoin kuin kengät. Mulla oli varattu myös aika kampaajalle, jossa oltiinkin lähes mun koko promgroupin tyttöjen kanssa valmistautumassa yhdessä. Prom groupista sen verran että oltiin jo päätetty mennä isommalla junior porukalla yhdessä, mutta edeltävänä viikonloppuna mun yksi hyvä kaveri kysyi mua vielä parikseen ja tietysti suostuin. Ennen Promia mentiin koko porukalla Mountain Homeen syömään ja ottamaan muutamia kuvia collegelle.

Prom alkoi kahdeksan aikoihin ja ensin vuorossa oli tietysti kaikki pakolliset valokuvien otot ja mekkojen ihastelut. Näiden lisäksi kruunattiin Prom Queen ja King ja tämän jälkeen loppuilta meni kavereiden kanssa photoboothissa pelleillessä ja tanssilattian valloittamisessa. Päädyttiin tanssimaan noin puoli kahteentoista asti. Meidän koululla ei ollut järjestetty mitään after promia joten suunnattiin yhden meidän kaverin luokse bonfirelle. Kahden aikoihin Lauran host-mom tuli hakemaan meidät heidän luokse viettämään yötä. Nukkumaan ei tosin päästy kun vasta puoli neljän aikaan yöllä, joten seuraavana aamuna nukuttiin suhteellisen pitkään :D Kaikenkaikkiaan Prom oli ihan mahtava kokemus ja oli ihana päästä viettämään aikaa yhdessä kaikkien kavereiden kanssa, varsinkin kun softball on vienyt viimeaikoina niin paljon aikaa. Harmikseni mulla on itse promista  tosi vähän kuvia, mutta laitan tänne parhaimmat otokset!

I'm all about that base!

Heippa hei pitkästä aikaa! Kevät on jo pitkällä ja kevään mukana on alkanut myös softball kausi. Olin aiemmin talvella tosi epäileväinen, että kannattaako mun ollenkaan pelata softballia. Enhän mä koskaan ollut erityisen hyvä koulun liikuntatunneilla pesiksessä ja ajatus softballin pelaamisesta lähinnä itketti ja nauratti samaan aikaan. Sanonta "life begins at the end of your comfort zone" piti tässäkin asiassa paikkansa. Nyt pari kuukautta myöhemmin laji on varastanut mun sydämmen jo ihan kokonaan, ja toivon vain että suomessakin pelattaisi softballia. Yleisestikkin haluan sanoa kaikille tuleville vaihtareille, että osallistukaa teidän koulun urheilujoukkueisiin, jos vain yhtään kiinnostaa. Ja vaikka ei ehkä alussa hirveästi edes kiinnostaisi, tai epäilet omia kykyjäsi, kokeileminen kannattaa aina! Mielummin kokeilee ja toteaa että ei ollut se oma juttu, kun katuu myöhemmin sitä että ei edes kokeillut.

Suurimmat erot softballin ja meidän suomalaisten tunteman pesäpallon välillä on pallon syöttötapa ja syöttäjän sijainti. Syöttäjä softballissa syöttää palloa  noin 13 metrin päästä kotipesästä jossa kiinniottaja ottaa pallon kiinni, mikäli lyöjä ei siihen osu. Syöttöalue sinänsä on suunnilleen samankokoinen kuin pesäpallossa, mutta se on vain kuviteltu alue kiinnottajan edessä, lyöjän "strike zonessa". Syötön oikeellisuutta arvioi tuomari joka seisoo kiinniottajan takana. Toinen suuri eroavaisuus on se, että lyöjän pitää juosta aina osuessaan palloon. Softball kentässä ei kuitenkaan ole ollenkaan "takalaitonta" vaan pallon saa lyödä niin pitkälle kuin voimaa riittää. Lisäksi yksi suuri eroavaisuus on softball pesien sijainti. Pesät muodostavat sisäkentällä salmiakkikuvion. Softballissa on lisäksi kaksi erilaista pelityyliä, slow pitch ja fast pitch, joista me pelataan fast pitciä, jossa high school tyttöjen keskimääräinen syöttönopeus on noin 80-85 km/h. Täytyy kuitenkin hieman kehua meidän syöttäjää joka on keskimääräistä nopeampi ja syöttää reilu 90 km/h! 

Tästä mun arkipäivät on siis koostuneet viimeiset pari kuukautta. Pian alkaa olemaan pelit jo ohi ja sitten on vielä edessä district-, regional- ja state tournamentit. Mulla on myös Prom-postaus odottamassa, mutta se taitaa jäädä viikonloppuun! Mukavaa kevättä sinne koti Suomeen :)

Spring Break

Moikka! Viimeviikolla koitti vihdoin viikon mittainen kevätloma, Spring Break. Minä ja mun perhe lähdettiin lomailemaan Usan eteläkäreen, Alabamaan. Tarkemmin sanottua suunnattiin Meksikonlahden rannalle, Gulf Shoresille. Lähdettiin matkaan jo lauantaina, mutta jaettiin ajomatka kahdelle erilliselle päivälle, eli perillä oltiin sunnuntai iltapäivällä. Ajomaka suunataansa on hieman yli 10 tuntia. Vaikka talvi on ollut todella lämmin ja säät ovat suosineet meitä jo Arkansasissa, oli kevät Alabamassa jo paljon pidemmällä. Gulf Shores on todella suosittu Spring Break-kohde, ja koko paikka oli aivan täynnä lomailijoita. En ihmettele Gulf Shoresin suosita, sillä erilaista tekemistä siellä löytyy aivan kaiken ikäisille ja lisäksi maisematkaan eivät olleet mitenkään huonot :D Reissun aikana me käytiin esimerkiksi katsomassa delffiinejä auringonlaskussa, vietettiin paljon aikaa rannalla, shoppailtiin ja syötiin todella hyvää ruokaa. Lisäksi päästiin vierailemaan myös Floridan puolella, sillä meidän hotelli sijaitsi vain muutaman mailin päässä osavaltioiden rajalta. Tällä hetkellä vierailtujen osavaltioiden lukumäärä taitaa olla 12, ja siihen se varmaan asettuukin, Ihan hyvä saldo kymmenelle kuukaudelle!