Homecoming Week

Meidän koulussa vietettiin tällä viikolla Homecoming viikkoa. Homecoming on siis nimensä mukaisesti tapahtuma ensimmäiseen kotipeliin liittyen. Koska meillä ei pelata jalkapalloa meidän homecoming oli vasta nyt kun koripallojoukkueella oli ensimmäinen kotipeli loman jälkeen. Viikon aikana meillä oli jokaiselle päivälle oma teemansa, jonka mukaan me pukeuduttiin. Meidän teemat oli character day, tacky tourist tuesday, wild animal day, camo day ja orange&black day. Perjantaina orange&black dayhin liittyen meillä oli myös pep rally, jota me cheerleaderit johdettiin. Pep rally on ikäänkuin sellainen kouluhengen kohotus tapahtuma, johon esimerkiksi seniorit oli valmistellut oman yllätys tanssin. Lisäksi meidän koulun bändi soitti, pelailtiin erilaisia pelejä ja senior high koristiimit kisasivat keskenään leikkimielisissä kisoissa, jotka me oltiin valmisteltu. Alla on vielä sneak peek jokaisesta päivästä ja kuvia orange&black daysta ja pep rallysta.

Character day, tacky tourist tuesday, wild animal wednesday ja camo day

Osa meidän senioreista tanssimassa

Usein varsinkin kouluissa joissa pelataan jalkapalloa homecomingiin liittyy tanssiaiset. Meillä ei ollut erikseen homecoming tanssiaisia, vaan jokaiselta luokalta ja jokaisesta clubista valittiin homecoming rep, joka sitten edusti omaa luokkaa tai clubia. Nämä edustajat esiteltiin ja heistä otettiin kuvia, jonka jälkeen he sitten kävelivät "homecoming walk".  Itse tapahtuma oli täällä suhteellisen pieni verrattun kevään promiin (jota me junior luokan kanssa jo ahkerasti suunnitellaan). Oli kuitenkin ihan hauska tapahtuma ennen meidän varsinaista homecoming peliä.

Kokonaisuudessaan Homecoming week oli mun mielestä tosi hauska viikko ja kaikki tapahtumat oli just niinkuin elokuvissa. (Myös se draama siitä kuka pääsee edustamaan :D) Lisäksi me vielä voitettiin kaikki meidän homecoming pelit, joka nostatti kaikkien tunnelmaa vielä entisestään perjantai-illan päätteeksi! Tämä viikko oli siis todella onnistunut viikko kouluvuoden alkajaisiksi ja nyt jäädään vain odotteemaan mitä tämä vuosi tuo tullessaan. Päällimmäisenä juior luokalla on mielessä prom, josta jo mainitsinkin. Meillä juniorit järjestää sen ja itse olen mukana meidän Prom Committeessa, joten kevät tulee varmasti olemaan kiireellistä aikaa täällä.

Halfway

Mun vaihtovuosi on tullut jo puoliväliin (oikeestaan jo viikko sitten) eikä tunnu todelliselta, että olen ollut poissa kotoa jo yli viisi kuukautta. Lähes 160 päivää sitten mä lähdin viettämään hymyissä suin mun elämäni parasta vuotta. Monta kertaa kävin katselemassa kuvia koulun sivuilla, samalla pohtien ketkähän noista ihmisistä tulee olemaan juuri mun kavereita. Kävin Google Street Viewn avulla tarkastelemassa Violan maisemia ja meidän omaa dirt roadia. Kaikkien ohjeiden mukaaan koitin kuitenkin pitää itseni mahdollisimman ennakkoluulottomana, mutta huomaamattani mulla oli mielessäni jo kuva täydellisestä vaihtovuodesta. Usein pohdin kuinka saan uusia kavereita ja uuden kodin, pääsen elämään täydellistä high school elämää, opin puhumaan täydellistä englantia, maistelisin kaikkia uusia ruokia, shoppailisin kaikissa ihanissa kaupoissa ja matkustelisin ympäri Jenkkilää. Nyt viisi kuukautta myöhemmin oma ajatusmaailma on muuttunut ihan hurjasti. Aluksi sai heittää hyvästi noille haavekuville pitkäksi aikaa. Heti koulun aloitettuani sain huomata, että ei niitä kavereita löytynytkään sormia napsauttamalla heti ensimmäisenä päivänä. Joskus jopa ajattelin, että en tule löytämään kavereita ollenkaan. Oikeastaan vasta nyt olen luonut syviä ystävyyssuhteita ja löytänyt ne mun todelliset kaverit. Ensimmäiseen pariin kuukauteen Amerikka ei tuntunut kodilta ollenkaan. Nyt tämäkin on muuttunut täysin ja voin kutsua Amerikkaa mun kodiksi. High School elämä ei ehkä ole täydellistä ja aluksi mua harmitti, että meillä ei esimerkiksi pelata jenkkifutista ollenkaan. Viisi kuukautta myöhemmin olen todennut, että tämä on kuitenkin sitä aitoa high school elämää hyvine ja huonoine päivineen. Englantini ei edes lähentele täydellistä, mutta olen kehittynyt hurjasti ja englannin puhuminen on moninkerroin sujuvampaa verrattuna tasooni Suomessa. Lisäksi olen alkanut käyttämään omituista southern slangia... Olen päässyt maistelemaan monia uusia ruokia. Osa niistä ovat mun uusia suosikkeja, osasta en liiemmin välitä vieläkään. Shoppaillut olen sydämmeni kyllyydestä, ympäri Jenkkilää on tullut matkusteltua ja olen käynyt jo 9 eri osavaltiossa. Kuitenkin kaikista tärkeimpänä olen nauttinut täysin uudenlaisesta elämäntavasta kaukana kotoa.

Tämän maagisen puolivälin jälkeen olen myös ymmärtänyt, että täältä täytyy joskus lähteä kotiinkin. Kotiin paluu tuntuu hirveän lopulliselta ja en haluaisi jättää elämää, jota olen vaivalla rakentanut aivan yksin. Puhuin juuri Emilyn kanssa että kyllä ihmisen pitää olla hullu jos haluaa vapaaehtoisesti jättää kaiken mikä on 16 vuotta ollut normaalia, vain jotta voisi aloittaa kaiken alusta ja rakentaa itselleen elämän vuodeksi. Vuoden jälkeen sitä sitten lähtee kotiin, jossa kaiken pitäisi olla normaalia, mutta samaan aikaan mikään ei olekaan enää normaalia. Emily istui hetken hiljaa, katsoi minua ja sanoi "Olen hurjan iloinen, että joku oli juuri noin hullu, ja että siitä ihmisestä tuli yksi mun parhaista kavereista". Silloin tajusin, että se hulluus on kaikkien uhrauksien arvoista. Samaan aikaan ajatus Suomeen palustaa on todella vapauttava. Ennen kaikkea olen onnellinen, että pääsen taas tekemään asioita omatoimisesti ja minua ei kohdella kuin lasta. Tottakai haluan myös päästä näkemään oman perheen ja ystävät, nukkua omassa sängyssä, kävellä ja pyöräillä paikasta toiseen, päästä taas rratsastamaan, sekä palata opiskelemaan tuttuun ja turvalliseen tykkiin. Ei siis auta muu kuin ottaa kaikki mahdollinen irti tästä jäljellä olevasta ajasta, jotta voin sitten ensi kesänä sanoa, että juuri mun vaihtovuoteni oli maailman paras. Loppuksi vielä pieni kuvakooste miltä mun arkielämä on täällä näyttänyt viimeiset viisi kuukautta :)