Bring on Spring!

Moikka! Siitä onkin taas hetki aikaa kun on tullut kirjoiteltua. Ensin tietysti pikaiset kuulumiset, miten on kevät lähtenyt käyntiin? Tällä viikolla mä olen esim. aloittanut jokapäiväiset softball treenit, suunnitellut promia, nähnyt kuinka ihmiset tuo kouluun liskon ja vauva-vuohen, hankkinut mun prom-mekon, yökyläillyt mun bussikuskin luona, kokenut mitä omituisempia sään vaihteluita ja viettänyt jälleen kerran snow dayta.

tässä vielä todiste meidän vauva-vuohesta, joka vieraili koulussa :D

Omituisista sään vaihteluista mainitsinkin jo ylempänä. Viime viikonloppuna sää lempeni todella paljon ja alkuviikosta meillä oli lähes 20 astetta lämmintä. Aivan yhtäkkiä, keskiviikko yönä, meillä kuitenkin alkoi sataa lunta. Keskiviikko saatiin vapaaksi snow dayn takia, mutta jo puolelta päivin kaikki lumi oli oikeastaan sulanut pois. Tämä ei kuitenkaan mua haitannut, sillä mä ja host-mom käytiin hakemassa mun prom-mekko, joka oli pienennettävänä. Nyt viikonloppuna lämpötila nousi taas 20 asteeseen, ja olin koko päivän ulkona shortseissa. Tervetuloa Arkansasiin!

Tänään aamupäivällä Emily lähetti viestin ja kysyi lähtisinkö ajelemaan hänen kanssa, koska sää oli todellakin mitä mahtavin. Mulla ei ollut mitään erikoisempia suunnitelmia, joten lähdin ja otin kamerankin mukaan pikästä aikaa. Oli tosi kiva napsia kuvia sieltä ja täältä, koska mun on tullut otettua ihan hirveen vähän kuvia, vaikka olen tallannut tällä puolen maapalloa jo lähes seitsemän kuukautta. Mitään varsinaista suunnitelmaa meillä ei oikeastaan ollut, joten lähdettiin ajelemaan meidän back roadeja ja dirt roadeja ympäriinsä. (Tää on muuten aika yleinen ajanviettotapa täällä :D) Täällä kevät on tosiaan lähtenyt jo reippaasti käynttin, joten täällä kevään ensimmäiset narsissit jo kukkii, ruoho on alkaa vihertämään ja ilmassa on tiettyä kevään tuntua.

 Aikamme ajeltua ja kuvia otettuamme nälkä yllätti ja päädyttiin pitämään lunch breakia Soniciin. Sonic on sellainen drive-thru paikka, johon ei edes pääse sisälle. Sonicista saa myös ihan super hyvää jätskiä! Alla olevassa SOnic kuvassa on myös hyvin edustettuna amerikkalaiset truckit, joita lähes jokainen ajaa. Täällä truckit on paljon suositumpia kuin henkilöautot ja on ihan normaalia, että esim 14-vuotias ajaa tollaista isoa truckia. Syömisen jälkeen lähdettiin päätettin lähteä ajamaan Mammoth Springiin, joka on sellainen pieni idyllinen kylä noin puolentunnnin päässä. Mammoth Springissä on myös sellainen iso puisto, jossa käytiin kävelemässä ja ottamassa hieman lisää kuvia.

Mukavaa kevään (vai kevättalven?) alkua sinne Suomeenkin!

Super Bowl Sunday

Eilen illalla minä, Emily, Destiny ja Laura kokoonnuttiin Emilyn luokse katsomaan yhtä Jenkkien vuoden suosituinta televisiolähetystä, Super bowlia.  Kyseessä on siis NFL-liigan loppuottelu, joka keräsi tänä vuonna Yhdysvalloissa noin 111,9 miljoonaa katsojaa. Meistä kukaan ei ole varsinaisesti jenkkifutuksin kova fani, mutta tytöt halusi järjestää meille Super Bowl partyt, kun kuulivat että ei olla koskaan katsottu sitä. Kokoonnuttiin Emilyn luo kokkailemaan jo hyvissä ajoin ennen peliä, ja kerettiin pelailemaan "headband game", josta on tullut meidän suosikki. Itse lähetyksen katsominen oli jo kokemus, vaikka en pelistä vieläkään kauheasti ymmärrä. Super Bowl on tunnettu näyttävistä pre-,halftime- ja post- showsta. Lisäksi lähetyksen aikana näytettäviin mainoksiin on panostettu hurjasti, ja osan niistä voi nähdä vain tuona yhtenä iltana. Jotkut niistä oli kyllä ihan törkeen hyviä :D Fun fact: Lähetyksessä 30 sekunnin mainospaikka maksaa 5 miljoonaa dollaria. Ei ihme että niihin oli vähän panostettu... Lähes viisituntinen tv-lähetys meni ohi yllättävän nopeasti ja lopulta ilta päätyi meidän (oikeastaan Destinyn ja Emilyn) suosikkitiimin, Broncosien, 24-10 voittoon! Super Bowl partyt on kyllä jotain niin amerikkalaista, ja vaikka pelin katselu ei ollut meidän tärkein prioriteetti kaiken aikaa, oli meillä ainakin tosi hauskaa yhdessä! Laitan tähän alle muutaman kännykällä napatun kuvan. Niiden laatu hieman kärsi, mutta pääsette kurkistamaan meidän Super Bowl Sunday tunnelmia :)

                          

s p i r i t, spirit, We got Spirit!

Hey, Hey, What do you say? VIOLA! LONGHORNS!

Tulin juuri kotiin kauden viimeisestä koripallopelistä, jonka mukana myös mun high school cheerleading ura on ohi. Nämä viimeiset viisi kuukautta on ollut ikimuistoiset ja olen päässyt kokemaan palan "jenkkiunelmaa", jotain mitä en ikinä olisi voinut tehdä Suomessa. Fakta on se, että nämä viisi kuukautta meni ohi aivan liian nopeasti ja nyt koripallokausi onkin jo ohi. Tämän kunniaksi ajattelin tehdä postauksen cheerleadingistä, kirjoitella ylös hieman ajatuksia kauden loputtua ja näyttää teille lempparikuvia kuluneelta kaudelta. (niitä on kertynyt ihan kivasti...) Seuraavaksi on aika antaa tilaa uusille haasteille softballin muodossa.

Alku meidän cheer tiimille ei ollut mitenkään kovin voitokas. Koulun alettua elokuussa ensimmäinen kuukausi jouduttiin pohtimaan, että saadaanko me edes tiimiä kasaan. Useampana vuonna valmentajana toiminut nainen lopetti koululla työskentelyn ja moni useamman vuoden squadissa mukana ollut tyttö valmistui viime vuonna. Jäljelle jääneet tytöt suunnittelivat pitävänsä vuoden taukoa ja jatkavansa vasta ensi vuonna paremmalla motivaatiolla ja paremmilla lähtökohdilla. Kun mä ja Laura sitten syksyllä ilmaannuttiin koulun ja kerrottiin olevamme kiinnostuneita cheerleadingistä, tytöt pohtivat asiaa uudelleen. Meitä oli edelleen vain kuusi ja meillä ei ollut valmentajaa. Välillä olo oli aika toivoton ja aloin jo hyväksymään, että en ehkä voikkaan harrastaa täällä mitään talvikaudella. Syyskuun aikana me saatiin kuitenkin kaikki asiat kuntoon ja löydettiin meille sopivat valkut. Koripallokauden alkuun oli enää muutama viikko ja sitä ennen piti oppia lähes 50 eri kannustushuutoa liikkeineen, kaikki englanniksi. Välillä reeneissä tuntui, että koko touhussa ei ollut mitään järkeä ja että kannustuksia ei voi millään oppia. Asiaa ei helpottanut se, että kaikki muut tytöt osasi ne jo edellisiltä vuosilta. Minä ja Laura saatiin kyllä ihan mahtavaa kannustusta joukkueen tytöiltä. Näin mun iltapäivät täyttyivät yhdessä tekemisestä ja uuden oppimisesta.

Pian koitti ensimmäisen koripallopelin aika. Heti ensimmäisestä pelistä aloitettiin meidän yhteinen valmistautumisperinne. Jokaisena pelipäivänä käytiin koulun jälkeen syömässä kylän ainoassa ruokapaikassa, jonka jälkeen mentiin yhdessä koululle valmistautumaan. Viimeiset harjoittelut, yhdessä meikkaaminen, leveä hymy, koulun univormu päälle ja rusetti hiuksiin; kaikki oli valmista. Ensimmäisessä pelissä muistin osan kannustushuudoista liikkeineen ihan täydellisesti, ja olin todella ylpeä itsestäni. Sitten oli niitä kannustuksia kun vain toivoin, ettei kukaan sattunut kiinnittämään huomiota minuun juuri sillä hetkellä. Saatoin huutaa oikeaa kannustusta, mutta unohtaa liikkeet aivan totaalisesti. Ennen jokaista väliaika tanssia mua jännitti ihan hirveesti. En ole aikaisemmin ollut jännittäjä tyyppiä, mutta koko koulun (tai oikeastaan koko kylän) edessä tanssiminen jännitti aivan hirveästi.

Koripallokausi auttoi mua sopeutumaan todella paljon. Rakastin sitä tunnetta kun oma joukkue teki korin ja cheerleaderinä sai olla ylpeä omasta koulustaan, sitä kun Senior poikien pelit oli välillä ihan hullun tiukkoja ja koko koulu kannusti meidän poikia, sitä kun Senior tytöt löi joitain joukkueita 40 pisteellä ja jo ensimmäisen erän jälkeen oli helppo hymyillä ja huutaa "proud to be a longhorn", sitä kun opit uuden kannustuksen tai tanssin ja pääsit näyttämään sen koko koululle. Peleissä se tunnettu high school spirit oli todellakin käsin kosketeltavaa. Meidän tapauksessa spirit ei koskenut vain koulua, mutta koko kyläyhteisöä. Koulun peleissä tunsin myös ensimmäistä kertaa oikeasti kuuluvani porukkaan, kun kannustettiin ja iloittiin yhdessä meidän joukkueiden puolesta. Cheerleaderinä pääsin toteuttamaan yhden "Amerikan unelmistani" ja vaikka se ei aina ollut helppoa, oli se jotain erityistä mitä en olisi koskaan voinut tehdä Suomessa.

L-O-N-G-H-O-R-N-S,
 LONGHORNS, LONGHORNS THE BEST!