lauantai 22. elokuuta 2015

Mitä mulle kuuluu?

itkua, naurua, surua ja odottamattomia kohtaamisia hyvässä ja pahassa

Tätä oli mun eka viikko Jenkkikoulussa. Koulu on alkanut sujumaan ihan hyvin. Edelleen täytyy kääntää joitain sanoja/sanontaja, mutta joka päivä tuntuu sujuvan vähän paremmin kielen kanssa. Koulussa opettajat ovat tosi mukavia ja yrittävät otta meidät mahdollisimman hyvin huomioon. Oppilaat ovat myös mukavia ja erittäin avuliaita, mutta yllätyin siitä etteivät he ole kauheasti mitään kyselleet tai alottaneet keskusteluita. Kai senkin aika vielä tulee... Koulussa mulla on jo paljon tuttuja ja muutama kaverikin, mutta ei tietenkään samalla tavalla kun Suomessa. (Tosin täällä kaveri tuntuu olevan kuka tahansa jolle oot puhunut enemmän kuin kaksi kertaa) Kirjoittelen kuitenkin koulusta joskus ihan omana aiheena niin pääsette Suomesta kurkistamaan mitä me oikeasti koulussa tehdään.

Vaikka koulu sujuukin hyvin ei fiilis ole erityisen hyvä. Kun päätin pitää blogia mun vaihtovuodesta päätin myös kertoa rehellisesti negatiivisista tunteista. Tällä hetkellä musta tuntuu pahalta. Syy tähän, on se että tää paikka ei tunnu vielä yhtään kodilta ja host-perhe ei tunnu yhtään perheeltä. Vaikka mun host-perhe on tosi ystävällinen niin mulla on kotona tosi yksinäinen ja surullinen olo. Olen koittanut olla mahdollisimman avulias ja avoin sekä viritellä keskustelua/tehdä jotain yhdessä, mutta ne loppuvat aina tosi lyhyeen. Kaipaan Suomen kotia missä saan aidosti olla oma itseni. Koitan aina muistuttaa itseäni, että oon ollu täällä vasta vähän reilu pari viikkoa ja että kaikki alkaa sujumaan paremmin. Silti mua harmittaa tosi paljon. Ja kun juttelee toisten vaihtareitten kanssa tai lukee blogeja tulee entistä pahempi mieli. Monella tuntuu olevan jo paljon kavereita ja isäntäperhe jota rakastavat vaikka kuinka paljon jo tässä vaiheessa. Tällä hetkellä musta ei tunnu yhtään siltä.

Lisäksi mua harmittaa tosi paljon se, että mulla ei oo mitään tietoa mitä aion harrastaa täällä tämän vuoden. Mulle kerrottiin, että koulussa toimii tosi mukava ja aktiivinen Pom Squad (vähän niikuin tanssi ja chearleading yhdistettynä) ja ajattelin että menisin sinne. Tänä vuonna sitä ei ilmeisesti saada järjestymään. Lisäksi meillä on vaan basketball, joka ei tunnu kauhean omalta. Lisäksi joukkueeseen on try outit ollut jo ennen kuin saavuin tänne ja eivät ilmeisesti ole kauhean innostuneita ottamaan sinne enää. Sitten meidän koulussa pitäisi pyöriä useita clubeja, mutta niistä ei oikein kukaan osaa kertoa. Olen koittanut kysyä student counselorilta, clubeja vetäviltä opettajilta ja oppilailta, mutta kukaan ei tunnu tietävän tuleeko niitä tänä vuonna ja koska ne alkavat mahdollisesti pyörimään.

Haluan kuitenkin ajatella, että asioilla on jotenkin tapana jäjestyä ja toivon että niin tapahtuu nytkin. Mutta silti harmittaa... Ilmoittelen itsestäni pian uudestaan, toivottavasti vähän iloisemmissa merkeissä!

maanantai 17. elokuuta 2015

Road Trip


Arkansas, Missouri, Kansas, Iowa, South Dakota, Wyoming, Colorado ja noin 4600 kilometriä
Mulla on nyt reilu viikko takana uudessa maassa, uudessa kodissa ja uudessa perheessä. Elämä täällä on alkanut sujumaan ihan hyvin ja yllätykseksi mulla ei ole ollut suurempia ongelmia kielen kanssa. Arkielämästä en osaa vielä erityisemmin kertoa, sillä kulunut viikko ollaan reissailtu ympäri Jenkkilää ja tehty kaikkia special juttuja. Toivon, että arkikin alkaa sujumaan ihan hyvin. Mun perhe vaikuttaa ihan mukavalle ja todella huolehtivaiselle. (Ajoittain jopa liian mukavalta tällaiselle hieman ujolle suomalaistytölle. Loputtomat rakkaudentunnustukset ja kehut vaativat vielä totuttelua...) Erityisesti minä ja mun host-sisko, Lara, tullaan todella hyvin toimeen. Sijoitustiedot saatuani jouduin vähän sulattelemaan ajatusta toisesta vaihtarista samassa perheessä, mutta nyt se on osoittautunut todella hyväksi ratkaisuksi.

Kuten jo edellisessä postauksessa kerroin lähdettiin viime lauantaina roadtripille. Päämääränä meillä oli maailman vanhin kansallispuisto, Yellowstone, joka sijaitsee pohjoisessa Wyomingin osavaltiossa. Matkan varrella käytiin myös Mount Rushmorella ja Devils Towerilla. Pelkästään matka Yellowstonelle oli google mapsin mukaan 2116 kilometriä, eli autossa tuli istuttua todella paljon. Päivittäin matkustettiin noin 5-8 tuntia riippuen mitä muuta meillä oli ohjelmassa. Yöt nukuttiin aina hotelleissa/hostelleissa.

Sekalaisia kuvia reissun varrelta! 1. Kolmannen yön kylä. Toi oli sellainen ihana pieni kylä keskellä vuoria 2. Mä ja sisko tärkeinä! 3. Maissipalatsi. Siis toi oli kokonaan maissista, how cool!? 4. Näillä on buffetissa suklaaputous, olin erittäin onnellinen!
2&3. Devils Tower 4. Otin vuoden luontokuvan (ja rakastuin preeriankoiriin)

Mount Rushmore

Yellowstone ja Biisonit

Yellowstone. Jos teillä on ikinä mahdollisuus niin käykää! Toi on ihan hullun hieno paikka!

Vielä yks Yellowstonelta

Reissu sujui kaiken kaikkiaan todella hyvin, vaikka välillä autossa istuminen alkoi väsyttää. Nähtiin tosi paljon kaikkia hienoja paikkoja joita tuskin muuten olisi tullut nähtyä. Lisäksi reissun aikana oli hyvin aikaa tutustua perheeseen.

Huomenna mä aloitan koulun. Jännittää, mutta enemmän olen vain innoissani. Odotan tosi paljon, että pääsee tutustumaan uusiin ihmisiin, sillä eka viikko meni kokonaan reissussa. On myös tosi jännä nähdä millaista koulu täällä on ja miten se eroo Suomesta. Kirjoittelen varmaankin ensi kerralla koulusta ja miten on lähtenyt sujumaan, palaillaan!

Ps. Sain Iirikseltä viime viikolla snäpin legendaarisesta tykin vessasta, mäkin kaipaan teitä! Haleja sinne!

lauantai 8. elokuuta 2015

Täällä vihdoinkin

Turvallisesti perillä.

Lähdin Helsingistä kohti Lontoota toisen suomalaisen vaihtarin, Juulin kanssa. Lontoon lento meni tosi nopeesti, sillä aikaa kun juteltiin kaikkesta vaihtoon liittyvästä ja muutenkin. Lontoo-Chicago lento meni ihan hyvin ja maahantulo Chicagossa sujui ongelmitta. Jono maahantulotarkastukseen oli ihan hullun pitkä ja kerkesin jo miettiä, että mitä kaikkee ne siellä kyselee. Multa se virkailija halusi kuitenkin nähdä vain passin ja viisumin. Ei siis mitään erikoisempia kysymyksiä tai haastatteluja. Viimeinen lento Chicagosta Little Rockiin meni oikeestaan vaan nukkuessa, koska tossa vaiheessa olin ollut hereillä jo yli vuorokauden. Little Rockin lentokentällä mua odotti host-perhe ja sisko, joka oli tullut muutamaa päivää aikaisemmin.

Ensimmäiset päivät täällä on mennyt shoppaillessa, perheeseen ja kaupunkiin tutustuessa ja hoitaessa kaikkia juoksevia asioita. Saatiin myös koululta kirjeet ja lukujärjestykset. Tällä hetkellä meillä näyttäisi olevan Parent Center (epämääräistä hengaamista koululla mukavan opettajan kanssa, enempää meille ei osattu kertoa), Art 1 (vähän niinkun ilmasutaito Suomessa), US history, English, Algebra, Family Consumer Science (jotain joka vastaa suomen kotitaloutta, mutta laajemmassa mittakaavassa), Chemistry, Geography ja American Government. Lukujärjestys tuskin on vielä lopullinen, koska yritetään vaihtaa muutama kurssi.


Ensimmäistä kertaa Walmartissa! ps. täällä ei oikeesti tarvi neuletta, mutta kauppojen ilmastointi on ihan törkeen lujalla :D


Huomenna me lähdetään viikon road tripille. Tarkoituksena meillä on ajaa pohjoiseen, Yellowstonelle. Odotan reissua tosi innoissani, koska Suomessa en oo koskaan tehny mitään tollasta! Palaillaan viikon päästä!

tiistai 4. elokuuta 2015

Viimeiset Suomesta

Huomenna mä sitten lähden. Mitkä fiilikset? No en mä oikeastaan edes tiedä. Ajatus lähdöstä tuntuu edelleen yhtä epätodelliselta, kuin vuosi sitten Up Educationin haastattelussa. Tosta haastattelusta on tavallaan jo hurjan pitkä aika, mutta tavallaan se oli ihan äskettäin. Viimeiset päivät Suomessa on ollut todella kiireisiä. Olen yrittänyt nähdä kaikkia kavereita, ottanut kuvia joka paikasta, pakannut (tai ainakin yrittänyt :D), pitänyt paljon yhteyttä host-perheeseen, ollut läksiäisissä, itkenyt, nauranut ja ennen kaikkea fiilistellyt Suomea.






Tasan vuorokauden päästä oon jo Chicagossa ja suurin osa reilun vuorokauden matkustamisesta on (toivottavasti) takana. Lennot mulla on siis Helsinki-Lontoo-Chicago-Little Rock. Tiedossa erittäin pitkä päivä ja sitäkin pidemmät odottelut lentokentillä. Seuraavan kerran tänne kirjoittelenkin jo rapakon takaa. #tj1 #excited (pakollinen vaihtarihype!!!)

ps. kiitos kaikille jotka olitte mun läksiäisissä tai niitä jotenkin järkkäämässä, ootte ihania!!