Mitä mulle kuuluu?

itkua, naurua, surua ja odottamattomia kohtaamisia hyvässä ja pahassa

Tätä oli mun eka viikko Jenkkikoulussa. Koulu on alkanut sujumaan ihan hyvin. Edelleen täytyy kääntää joitain sanoja/sanontaja, mutta joka päivä tuntuu sujuvan vähän paremmin kielen kanssa. Koulussa opettajat ovat tosi mukavia ja yrittävät otta meidät mahdollisimman hyvin huomioon. Oppilaat ovat myös mukavia ja erittäin avuliaita, mutta yllätyin siitä etteivät he ole kauheasti mitään kyselleet tai alottaneet keskusteluita. Kai senkin aika vielä tulee... Koulussa mulla on jo paljon tuttuja ja muutama kaverikin, mutta ei tietenkään samalla tavalla kun Suomessa. (Tosin täällä kaveri tuntuu olevan kuka tahansa jolle oot puhunut enemmän kuin kaksi kertaa) Kirjoittelen kuitenkin koulusta joskus ihan omana aiheena niin pääsette Suomesta kurkistamaan mitä me oikeasti koulussa tehdään.

Vaikka koulu sujuukin hyvin ei fiilis ole erityisen hyvä. Kun päätin pitää blogia mun vaihtovuodesta päätin myös kertoa rehellisesti negatiivisista tunteista. Tällä hetkellä musta tuntuu pahalta. Syy tähän, on se että tää paikka ei tunnu vielä yhtään kodilta ja host-perhe ei tunnu yhtään perheeltä. Vaikka mun host-perhe on tosi ystävällinen niin mulla on kotona tosi yksinäinen ja surullinen olo. Olen koittanut olla mahdollisimman avulias ja avoin sekä viritellä keskustelua/tehdä jotain yhdessä, mutta ne loppuvat aina tosi lyhyeen. Kaipaan Suomen kotia missä saan aidosti olla oma itseni. Koitan aina muistuttaa itseäni, että oon ollu täällä vasta vähän reilu pari viikkoa ja että kaikki alkaa sujumaan paremmin. Silti mua harmittaa tosi paljon. Ja kun juttelee toisten vaihtareitten kanssa tai lukee blogeja tulee entistä pahempi mieli. Monella tuntuu olevan jo paljon kavereita ja isäntäperhe jota rakastavat vaikka kuinka paljon jo tässä vaiheessa. Tällä hetkellä musta ei tunnu yhtään siltä.

Lisäksi mua harmittaa tosi paljon se, että mulla ei oo mitään tietoa mitä aion harrastaa täällä tämän vuoden. Mulle kerrottiin, että koulussa toimii tosi mukava ja aktiivinen Pom Squad (vähän niikuin tanssi ja chearleading yhdistettynä) ja ajattelin että menisin sinne. Tänä vuonna sitä ei ilmeisesti saada järjestymään. Lisäksi meillä on vaan basketball, joka ei tunnu kauhean omalta. Lisäksi joukkueeseen on try outit ollut jo ennen kuin saavuin tänne ja eivät ilmeisesti ole kauhean innostuneita ottamaan sinne enää. Sitten meidän koulussa pitäisi pyöriä useita clubeja, mutta niistä ei oikein kukaan osaa kertoa. Olen koittanut kysyä student counselorilta, clubeja vetäviltä opettajilta ja oppilailta, mutta kukaan ei tunnu tietävän tuleeko niitä tänä vuonna ja koska ne alkavat mahdollisesti pyörimään.

Haluan kuitenkin ajatella, että asioilla on jotenkin tapana jäjestyä ja toivon että niin tapahtuu nytkin. Mutta silti harmittaa... Ilmoittelen itsestäni pian uudestaan, toivottavasti vähän iloisemmissa merkeissä!